Kuistilla ei tule paljon vietettyä aikaa talvisin muuta kuin se pakollinen pyrähdys ulko-ovelle.
Keväällä siellä alkaa jo aurinko paistamaan iltaisin punertavana.
Keväällä siellä alkaa jo aurinko paistamaan iltaisin punertavana.
Kesällä kuistilla loikoilee myös meidän pieni otus.
Ja talvella kynttilänvalo valtaa huoneen.
Me ei olla maalattu kuistia valkoiseksi - miten moni varmasti tekisi.
Tuo ruskehtava paneeli sointuu hyvin pronssinväristen esineiden kanssa.
Eikä se näytä pahalta ilta-auringonpaisteessa.
Mutta saas nähdä... Joskus on hyvä säilyttää sitä talon
alkuperää - mitä sinne on alunperin laitettu ja tarkoitettu.
Tunnelmallista, ja ihanaa valon ja varjon leikkiä. Kivaa, kun ette ole maalanneet valkoiseksi, koska sittenhän paluuta ei enää olisi. Tummuneessa paneelissa on ihan oma viehätyksensä :)
VastaaPoistaJuu mä tykkään tuosta paneelista ihan sellaisenaan. Ja se on varmasti tämän kuistin juttu :)
Poista